sunnuntai 30. syyskuuta 2012

everybody will ask what became of you

Rakas  Anna käski muistella omia tyylejänsä (ja vähän kai itteensäkin siinä sivussa, ei kai täst individualismista sais enää erkkikää selvää) vuosien varrelta, joten senpä menin ja tein. Pari(kymmentä) kertaa tätä tehessä kronologia heitti peuranpyllyä ja hämmennyksissäni matkasin ajan tuolle puolen. Sain kans aika kovat naurut kun kattelin mun epätoivosia yrityksiäni koittaa hymyillä kameralle. En oo koskaan ollu erityisen photogeeninen hupsuine hampaineni ja hilpeine mielineni, mut hei kyl se siitä! Yrityskin kai lasketaan.

2001:
On se vaan niin hienoo huomata, että mun kiintymys kamaliin villapaitoihin, outoihin otsatukkiin ja koneella kavereitten kanssa istumiseen juontaa juurensa jonnekin syvälle aikojen saattoon. Iskä oli 6-vuotiaan Raitapaitulin kampaaja ja kaikki mun neljä etuhammasta lähti samaan aikaan, joten olin parasta mitä kukaan oli ikinä nähny.
2008:
Tää oli sen syksyn elokuussa kun alotin seittemännen luokan, eli olin 13. Istuttiin Kööpenhaminalaisessa katukahvilassa ja Panda sai musta kuulemma ekaa kertaa hervottoman valokuvan. Tää ei oo se.

Tähän kampaukseen kuuluu ihan jäätävin MacGyver-takajeeejee, josta pilkottaa yks tollai rohkee sortuva. En oo ihan varma mitä mieltä oon tästä kaikesta. Mutku Scarlett Johanssonillaki oli sellai!!!
Mulla on harvinaisen vähän kuvaevidenssiä tän ajan tyylistä, mutta "katuojasta herännyt ufonyyppä" varmaan tiivistää sen aika hyvin. Sen verran tiiän et toi raitapaita taitaa nykyään toimia jonkinlaisena kissanpissarättinä meiän taloudessa.
2009:
Toukokuussa. Ylppäripäivä. Myönnän, toi otsis oli vaan tekosyy olla nyppimättä kulmakarvoja. Tän ja edellisen kuvan välissä koin seittemännen luokan kauheudet. Vaihtoehtometallia (sitä musiikkia, en keksiny siis mitään uusia alkuaineita) kului roppakaupalla ja hirvityksekseni en tahdo muistaa tästä vuodesta melkein mitään? Hurjaa.

Edelleenkin mennään sillä ufonyyppälinjalla.
Kapinallisen kauden vuoksi värjäsin heti kesän alussa hiukset mustiksi (oon jo 14, kyl mä voin päättää asioistani!!!112), mitä äiti ei sietänyt ja käski blondata hiukset takasin. Seeprahan musta tuli, mutta omasta mielestäni olin tietenkin tosi uskottava. Seurasin ihmisiä kaupungilla ja koitin olla olematta kipeä. Onnistuin siinä huonosti. Hymyily ei vieläkään onnistu. Oudot otsikset jatkuu. Ufonyyppäily saa seurakseen liitteen sukkahousuhevi.
2010:
Talvi 2009-2010 oli kaameeta kuraa ja oon muuten aina ihan hirvee linssilude, mut tää kuva helmikuulta -10 on ainut minkä löysin. Kertoo jotain. Tiedä sit et mitä. Kävin julkisilla paikoilla harvoin ja puin päälleni mitä sattuu. Parhaat ajat!!
Vanhemmat oli ilosia kun pääsin pois pitkältä sairaalajaksolta ja antoivat mun värjätä hiukset pinkeiks mut pukeuduin edelleen niinkun spurgu ja se oli aika mielenkiintonen näky. Kaikki kuvat tältä ajalta on niin kymppi sata täynnä asenneta että huhhuh sielua oikee kirvelee.
Kesään mennessä pinkki kulu poies, joten eikuin 12 prosenttista vetyperoksidia päähän ja menoks. Tein tän etten olis näyttäny homeiselta verigreipiltä. Näytin siltä eniveis. Hilluin Baijerissa taas peikkona ennen kun hommasin takut. Serkku kysyi huonolla suomella "Raita oletko sinä vamma" vastasin rehellisesti "joskus", vaikka en edes ymmärtänyt kysymystä. Sain vuvuzelasta kerran S-Bahnissa päähän, se saatto kans vaikuttaa mun tyyliin jotenkin. Tässä oon siis 15.
Takut toi ilosen mielen, liian rentoa elämänasennetta ja pahamaineisen satamalaulun. En nykyäänkään sävellä yhtään sen paremmin, mutta vaihdoin onneksi kitarasta pois. Olin totaalihippi niin kauan kun lämpötilat salli, mut syksy tuli ja sit rupesin taas pukeutumaan.
Ööö tää ei ollu mun jokapäivänen tyyli. Tai saatto ollakin, varsinkin noi silmänaluset. Olin halloweenina merirosvo, ja tää on viimenen kuva mikä musta on takuilla.
Marraskuu. Takut läks ja niin lähti riemu niitten mukanakin. Tää ruskee oli tosi lähellä mun oikeeta väriä, ja kasvattelinkin tätä pitkälle ensi vuoteen tekemättä tälle mitään. Tää oli mahtava loppusyksy, istuin vaan kellarissa harmaassa kollaripuvussa syöden pullaa ja juoden kahvia. Se oli mun tyyli.
2011:
Helmikuu. Pukeuduin koko tän vuoden kevään käytännössä pelkästään kauluspaitoihin ja rusetteihin, tai ainakin niin mun koneen kuvatiedostot väittää. Meinasin kans reputtaa peruskoulun äidinkielen, mut hei tukka oli kirkas nii ei mielen nii paljoo tarvinnu olla.
Punanen kulu poies, viimeset älynrippeet sen kanssa. Jostain syystä en välittäny enää mistään tässä vaiheessa, joku peruskoulun viimemetrien aivopieru. Tää oli se vaihe millon löysin makeet t-paidat ja sen, että hiuksiakin on mahollista laittaa, kun ne on jo sen pituset. En hyödyntäny kumpaakaan infoa mitenkään.
Blondia taas kesäks. Heinäkuussa olin sekä 16-vuotias että seikkailija-autenttinen laseineni ja taisteluhaavoineni. Alotin lukion tän näkösenä, mut lipsahin bruneteks lokakuussa. Tässä vaiheessa tyyli on "printti t-paita & housut." Oon vähän surkee, mutta tosi tyytyväinen!
Brunettena vietin loppuvuoden ja vuodenvaihteen pitkälle ens vuoteen. Oon harvoin niin siisti kun tässä kuvassa(köh ei ollu jouluaatto tai mitää), mutta joskus sentään. Mun hiukset on luonnostaan tosi sotkuset, joten niitten kihartaminen oli suht helppoa. Superglamour! Tai sit ei. Oon aika naturel sen vuoks, etten oo ikinä opetellu meikkaamaan kunnolla. Ei ollu ketään jolla olis ollu kiinnostusta opettaa, enkä itte koskaan viittiny. Mä niiiin nään miten tää tulee jossain vaihees puree mua pylskystä.
2012:
Oiskohan "tarpeeks-lämmintä-olla-puolialasti-leikkikentällä"-kuu? Kuitenkin, vaaleita raitoja ja järee oma väri juurikasvuna. Tykkäsin pitää nutturaa, kuten huomasitte. Koitin epätoivosesti sitkeillä hiusten kasvatusta vanhojentansseja varten, epäonnistuin surkeasti. Vihasin pitkää tukkaa yli kaiken. Toi nahkatakki on muuten nykyään Harrin omistuksessa.
Berliini kesäkuussa. 17-v. Tää kuvaa mun kiinnostuksen astetta elämään sillon, kun ei saa tehä mitään tuottavaa. Mun tyylistä ja pukeutumisesta kertoo sekin, että kaikki vaatteet jota näissä kuvissa näkyy, on usein näkyvillä kahteen kertaan. Lisäks tässä pilkottaa mun tavaramerkki (jonka oon häpeilemättömästi pölliny mun veljeltä, se oikeesti mikään mun tavaramerkki oo), eli eripariset marimekon tasaraitasukat. 
Syyskuu. Punaisen paluu. Vihoviimeset sitkeilyt pitkien hiusten kanssa. Tyyli on nyt viimestään tässä vaiheessa sitä, että oon joka aamu silleen et "kettu pitääks mun oikeesti pukeutuu tänäänkin", mut koitan ennakoida sitä hankkimalla kivannäkösiä, mutta mukavia vaatteita. Tylsää, tiedän, mutta käytännöllistä.
Eilisilta kello 19. Vaalensin mun kulmakarvoja ku oli tylsää ja mitä muuta tekisin tyhjässä talossa? Kotibileet? Tanssisin alasti? Ja pyh, mä oon kuulkaa kovapylly.

Mitä voin sanoo mun tyylistä tällä hetkellä? No tota. Mun lempparimuotilehti on ehdottomasti WAD, mikä on tietyllä tasolla valasevaa. En mä mihinkään Vogueenkaan nyt nenääni niistäis, mut onhan sellaset nyt aika tylsähköjä lärppyjä. 

Makeet paidat on tullu jäädäkseen. Bändi-, sarjis-, leffa- ja pelipaidat on supajees, koska seksikäs ei. Tykkään kans jäätävistä väreistä ja hölmöistä kuvioista. Oon kans aina halunnu vihreen ihon. Ja kidukset. Mut ehkä se tyyli menee jonneki toiseen ulottuvuuteen ennemin ku seuraavalle vuosikymmenelle.

Sen voin sanoo, etten kadu mitään, mitä mullon ollu päälläni. Oikeesti. En ees niitä seeprakuvioisia hotpäntsejä. Itseasiassa nyt kun tarkemmin mietin, niin niistä oon aika ylpee.

6 kommenttia:

  1. sun pitää tehä joskus sellai valokuva-albumi/elämänkerta nimeltää "Raita: Elämäni hiustyyleinä" tai jtoai

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai joku tällai. Jätin täst viel iha himona pois ku olin sillei "ei" vaa jossain välissä ku koitin onkia jostain kansioittein syövereistä niitä kuvapahkileita.

      Mun tyylihän on siis se ettei mulla ole mitään vakituista tyyliä.

      Poista
  2. voi luoja oot niin hullun söpö PINKIT HIUKSET TAKAS!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EiiiiIIIII älä ny vaa kuumottele mua ku oon JUST saamassa mun omaa fledaa takasi ja VANHAT on tulossa voi pylskymunapellehermanni nyt himottaa anna MITÄ TEIT

      Poista
    2. KELAA MITEN ULEET OIS PINKIT HIUKSET + SE VALKONEN MEKKO
      MIETI

      Poista