maanantai 3. syyskuuta 2012

et ymmärtää sä voi ellet oo kettu itsekin

Uus kappale. Tällä kertaa tehty Pandalle, joka halus jotain joka pohjautuis ehkä eeppisimpään tarinaan ikinä ja mä olin ihan vaa et "no mut hei okei, anna mulle viikko ja pari maidotonta vanukasta nii kyl se siitä."

Tääkin on kyl ihan alunperin tehty pianolle, mut niikun mainitsin, iskä sählää yläkerras ja mul oli nyt vapaa-aikaa  tai siis koitan äärettömän epätoivosesti vältellä koulutöitä, joita on tälle päivälle PALJON, koska meillä on huomenna taas kolmen tunnin näytelmätreenit. Voi pieru. 

Pitkän matikan kanssa meinaa taas mennä hermot yhestä jos toisestakin syystä, eikä sitä mun oi-niin-kehuttua pitkäjänteisyttä näy mailla halmeilla just sillon kun sitä tarvittais. Jonkun vartin päästä ois kanssa raahauduttuva viulutunnille, ja toivon vaan intensiivisesti että mun viuluopettaja ois jo näin parin viikon tauon aikana päässy eroon tavastaan kutsua mua Fuskaaja-Petteriks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti