Foster The People - I Would Do Anything For You
Viikonloppu. Tuo aika, joka olisi mahdollista käyttää fiksusti ja jonka kuitenkin päätyy aina ojentamaan pahoille sieluille vastineeksi hauskanpidosta.
No kyllä mä oon kaikkea fiksuakin saanut aikaan, hain eilen ja tänään kaikkiin löytämiini avoimiin kesätyöpaikkoihin ja onnistuin vääntämään ittelleni jopa jonkinmoisen CV:n ja koitin saada koe-esiintymistilaisuuksiakin järkättyä erilaisiin esiintymisjutskeleihin.
Ei niistä varmaan mitään tule, mutta eipähän kukaan ainakaan väitä etten edes yrittänyt.
Ja koitan kanssa tsempata vähän että saisin varattua ajan Roolituspalvelunkin koekuvaukseen, se olis ikäänkuin tärrkeetä.
Öh tykkään kaikesta mikä maistuu kirsikalta.
Enihuu, mun isoveikka ja sen leidiystävä oli viikonlopun meillä ja pidettiin vallatomalla tavalla hauskaa. Juhlittiin nimenomaisen leidiystävän synttäreitä lauantailla jätskillä ja pulkkamäkeilyllä, ja kaiken lisäks sain paketoida sille lahjan! Paketoiminen on parasta, ja laitankin siinä aina sieluni likoon.
Mikä ei tietenkään tarkoita että olisin siinä mitenkään erityisen hyvä.
Oon ihan pyllystä paketoimisessa jos totta puhutaan :-----C
Mul on muutenkin kyl pitäny kiireitä, oon ansainnu kotipiireissä (keskikerroksen läheisyydessä) lisänimen "Mikrokupujen vannottu vihollinen". Tai no ei kukaan oo varsinaisesti näin sanonu, mut mä uskottelen ittelleni et joku vois sanoa. Se olis makeeta jos olis joku tollanen hardcore lisänimi joka huokuis pahaenteisyyttä ja mahdollista vaarallisuutta.
Pointtina siis se että meillä on koko mun eliniän aikana ollu tässä taloudessa kaksi mikrokupua, ja oon onnistunut tuhoamaan molemmat. Puolen vuoden sisään.
Viimeisimmän puuhellan avustuksella.
Mut siis ei voi olla kova jos ei elä kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti