cause we’re pulling up stakes

_{Blitzen Trapper  - Gold For Bread}

Herrajumala, taas on yksi vuosi vierähtänyt tullessaan ja mennessään. Kasasin ihan vain omaksi ilokseni tällaisen kollaasin mun elämästäni tän vuoden ajalta. Monta vastonkäymistä on kohdattu, selätetty, vältetty ja joskus jopa hävitty, mutta edelleenkin porskutan eteenpäin kuin lonkkavaivainen, mutta tietynlaisen päättäväisyyden omaava mummo jäisellä jalkakäytävällä.  

Tässä siis tiivistettynä vuosi 2011 a la Raita:

Jos muistan oikein, tämä vuosi alkoi noin vuosi sitten. Viime vuonna juhlia vieteltiin bestiksen ja muitten kamujen kanssa mm. Aristokatteja katellen ja sutsisatsia ulkona tanssien ennen kuin Harrin iskä tuli kastelemaan meidät lehtipuhaltimen ja lumen avustuksella. Itseasiassa taidan vieläkin olla vähän sokerikorkeella kyseisistä uudenvuodenbileistä. Parta kylläkin on jo haalistunut poies.

Vuosi lähti siitä railakkaasti käyntiin.

Kevättalven vietin suurimmalta osalta kellarissa tv-sarjojen ja videopelien (enimmäkseen Gray Matterin joka on muuten loistava) kanssa angstatessa. Loin myös paljon taidetta mutta se oli kaikki aika keskinkertaista niin ei siitä sen enempää.

Kevään myötä vilustutin itseni useasti ja rankasti treenaten capoeiraa liian pienissä kuteissa ihan liian aikaisin ja ihan liian ulkoilmassa. Hauskaa kuitenkin oli vaikka vietin suurimman osan ajastani kipeenä ja sain kulutettua paljon kirjoja ja joskus jopa opiskelin. Ysin loppu ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, mutta pääsin kuitenkin peruskoulusta tyylikkäällä 7.4:n keskiarvolla. 

Koko kevään kohokohta oli ehdottomasti RENT-musikaalin näkeminen Lahden vaahterasalilla Harrin kanssa. Se musikaali on vaa nii pähee ja tyypit veti sen ihan kybällä.

Vietettiin kesäkuussa Harrin kanssa ihan uskomattomat 6 päivää Lontoossa. Mun sydän tais pudota jonnekin matkan varrelle, koska tän vuoden aikana päätin myös jatko-opiskelusuunnitelmistani, jotka sijoittuvat Lontoon yliopistotarjontaan. Se oli tosi iso askel mulle, koska oon aina ollut huono oikeessa elämässä ja varsinkin sen suunnittelussa, joten oon relatiivisen ylpee ittestäni. 

Oon myös ylpee siitä että käytiin kattomassa Amon Tobinin keikka Hartzun kanssa Roundhousessa, koska se oli ehdottomasti vuoden paras keikka. VUODEN. PARAS. KEIKKA. 

_{Toi fiksaajamiehen päivämääräläpyskä on tässä koska täytin tona nimenomaisena päivänä hehkeät 16 vuotta. Se oli legendaarista.}

Loppukesä olikin sitten elämäni tähän mennessä parasta aikaa. Ei johtunut esim. parhaista ihmistä ikinä jotka jostain maagisesta syystä sietää mun seuraa. Kiitokseni ja ajatukseni lepäävät ikuisesti näiden herrasmiesten ja -naisten kanssa. Sit kävin kans teatteri-ilmaisun kesälukiossa mut se nyt oli vaan hauskaa. Ei siis erityisen relevanttia.

Hyppäsin syksyllä Kannaksen lukioon, koska siellä saan toteutettua teatteritaiteellisia himojani. Nää tyypit on kans aika himoihania ja me himotellaan aika himosti. Mahtavaa jengiä ja olen tosi himonenkiitollinen näihin törmäämisestä. 

Syksy on mennyt enimmäkseen opiskellessa, ja oonkin saanut keskiarvoni nousemaan kahdella numerolla. Ehdin kuitenkin vähänväliä ilmaisemaan itseäni luovan (toisinsanoen huonon) videopelaamisen ja taiteilun muodossa. Joskus yhdistän näitä molempia ja teen videopelien ispiroimia taideleivoksia. Kyseessä on Portalin legendaarinen kakku (Schwarzwälder Kirschtorte), joka oli muuten tosi hyvää. Ihan tälleen asiasta kukkarukkuun mut Portal 2 oli vuoden paras peli ja sä tiedät sen. 

Muuten ensimmäinen täytekakku jonka olen eläessäni tehnyt. Musta on ihanaa että elämässä löytää aina jotain sellaista mitä ei ole aikaisemmin kerennyt tai kyennyt toteuttamaan.

Erikoismaininnan ansaitsee mun tänä vuonna huumekoukkuun jäänyt kissani Sir Robin Diva Junior. Kissanminttu on sen mielestä tosi in. Varsinkin Cosmic Cat Nip koska se on niiku kosmista ja kaikkee.

Että näin, tälleensä ja jotenkuten niinkin.

Uusivuosi itsessään vietettiin meidän perheessä hyvinkin rauhallisesti, katsottiin Doctor Who:n viides tuotantokausi kolmatta kertaa samalla kun tuhottiin about 2000 kiloa perunasalaattia ja muutama sata nakkia. 

Me muuten hukattiin kans meiän koira mut ehkä se jostain ilmestyy.

Toivottavasti.

Mä toivottaisin teille onnellista uutta vuotta jos siitä olis jotain hyötä, mutta semmonen on yksinkertaisesti turhaa. Työskennelkääpä sen sijaan ahkerasti ja olkaa kilttejä sekä ittellenne että muille niin kyllä me tästäkin vuodesta taas selvitään. Tsemppiä vaan ja muistakaa että voima on kanssanne.