tiistai 17. tammikuuta 2012

i get low and i get high

Bee Gees - Stayin' Alive


Huhhuh, on ollu aika rankat viikonalkajaiset.
Eilinen oli joku kamalin päivä ikinä, maanantaifiilikset tuntu sielun syövereissä asti. No ensinnäkin mulla on ollu jonkinmoista alhasta ruuminlämpöä sunnuntai-illasta asti, eikä se oo yrittänytkään nousta, se itsekäs sika. Mulla oli eilen iltapäivällä dermatologikäynti, ja lyhyesti kerrotuna lääkäri innostu selän leikkelystä ja unohdin mainita että satun olemaan sekä puudutusaineelle että normaalille teippiliimalle yliherkkä nii nyt on sitten ollu tunnelmat yhtä katolla ku meiän savupiippu.

Ei onneks paljoa särje ku normaalit särkylääkkeet pitää tollaset pikkuhäiriköt kurissa.

No mut vähät mun pateettisesta terveydentilastani, muuten on ollut tosi hauskaa. Sherlockin season finaali oli nerokkaan upea, näyttelytyö asteikolla yhdestä kymmeneen noin kakstoista ja puol, ja tunteitakin se herätti. Ulvomisen muodossa. Sitten meiän naapurit soitti porukoille, et onks meiän koira ihan kuosissa. Hups.

Kävin kirjastossa riehumassa(eli maksamassa myöhästymismaksuja kaupungin kukkaroon kuin mikäkin huligaanikriminaali) ja sieltä kotiin tullessa iskällä oli mulle ylläripylläri.
Tai siis ylläri ja ylläri, mua saatettiin spoilata tästä etukäteen.
En jaksanu nousta ylös ja kävellä skannerille niin otin valokuvan. Sori.
Aaahaha sen lisäks että rakastan takakansitekstejä yli kaiken, niin briteistä ostetuissa DVD:issä on viel tää joku ihanin ikinä. Selitys sille, että minkä takia ikärajotus on mitä on.
Ja nyt mua oikeen kutkuttaa että mikä on näitten mittapuulla "VERY STRONG."
Ikävä kyllä mä niiku ikäänkuin alustavasti ajattelin että säästelisin tätä siihen asti että pidetään isoa isomman H - artzibamtzibanzaan kanssa stand-up -ilta.
Että tämmöstä. Raju meininki on rajua ja pysyy rajuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti