tiistai 10. huhtikuuta 2012

you ain't gonna worry my life

Clutch - Eletric Worry

Voi veljet! 
Olin pääsiäisloman Rukalla lumilautailemassa ihoni värisävyn terveen kalvakasta vähemmän terveen lila-kellertäväksi, mikä oli ihan super-jees.

Oltiin vähän isommalla porukalla liikkeellä (niinkun aina, kun meiän lössistä on kyse), ja pidettiin hauskaa oikein olan takaa. Millon ei rämmitty rinteissä raajat sidottuna erinäisiin muovikappaleisiin niin köllittiin mökissä kattoen Disney-elokuvia ja pelaten kaikenmoisia junttien seuraleikkejä. Niinkun Scrabblea, jossa tajusin vihdoinkin olevani aivan armottoman huono. Osan syystä laitan kyllä kirjaintuurini niskoille. Onneks lyhenteet ja omakeksityt sanat hyväksyttiin, muuten siit ei olis tullut mitään.

Ihan sivuhuomautuksena vaan, "sämmö" on kunniamaininnan arvonen omakeksitty sana. Se tarkottaa tupaten täyttä. "Ei me voida mennä Pisteeseen, se on ihan sämmö!" "Et sä voi tulla meiän kanssa aamupesulle tää veski on jo ihan sämmö."
Rinteessä olin siis laudalla, ekaa kertaa kolmeen vuoteen ja mulla oli luultavasti paljon hauskempaa kun kellään muulla ihmisellä joka sattui osumaan samaan rinteseen mun kanssa samaan aikaan. Sain tosiaan ekan päivän aikana komeat mustelmat kaikkiin raajohini kertaa tuhat ja nyt mulla on karskeja sotamuistoja joita voin esitellä kaikille naisille kulmabaareissa.
Onneks muistu viikonlopun aikana lautailukikat taas mieleen ja sunnuntaina ohittelinkin jo Elliä pariinkin otteeseen ja sit olisin kävelly nokka pystyssä hiihtohissille, mut muistinkin että mun toinen jalka oli siteellä kiinni melkeen itteni pitusessa ihmeellisessä lisäkkeessä ja mun kuningaskävely ei välttämättä ollu nii hehkee ku se olis voinu olla, mut hei asennetta siitä linkkaamisesta ei ainakaan puuttunut.
Meitzi ja Panda keikistelemässä.

Säät oli ihanat. En puhu niistä enempää, koska maailman tylsin aihe. Muuttuu koko ajan ja ketään ei kiinnosta mut silti kaikki puhuu siitä. Vähän niiku politiikka.

Ja tottakai mun sukka-apinahattu Sigurd oli mukana pohjosessa. Mun viulu Pertti oli kans, mut se ei käyny sentään Pisteessä mun kanssa. Niin villiks se ei sentään ryhtyny, se vanha kalkkis.
Uuuugh vohvelit on mun lempiruokaa. Voisin syödän niitä esim. aina ja ikuisesti tuomionpäivään saakka. Veikkani Panda aneli edes pientä palasta ja kun en suostunu antamaan ni sit se kanteli äiskälle musta. Jouduin antamaan sille sit sellasen palasen mis oli oikeen kermavaahtoa ja hilloakin, mut sit kostoks vahingossa tökkäsin sille haarukalla huuleen kaks uutta lävistystä. Siitäs sai senkin ahne sika.
Aamiainen on aamun paras ateria.

Mut hei ei täs mitään, H ja mun toinen veigga Olli tulee meille huomen ja ajateltiin viettää iltaa kattoen Walking Deadia ja pari leffaa. Ehkä syödään kans kaikki mitä talosta löytyy ja puhutaan pahaa kaikista niistä ihmisistä jotka ei pidä siitä pieruäänestä jonka ilmaa sisältävä ketsuppipurkki päästää kun sitä puristaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti