tiistai 24. huhtikuuta 2012

we can eat cereal!

Flight of the Conchords - Carol Brown


Vietettiin vänkää aikaa viikonloppuna Humisevan Harjun luona, pelailtiin junttien seuraleikkejä, Rappa Kaljaa ja katsottiin Marvelin supersankarileffoja valmistautuen ensi viikonloppuna ilmestyvään The Avengers-leffaläjäykseen. Olin tosiaan kavereitten näkemisen tarpeessa, koska mulla on ollut hirvee kevätväsymys päällä viime aikoina ja oon purkanut sitä enimmäkseen tappamalla tuntemattomia ihmisiä tf2:n nyyppäservereillä ja itkemällä koulun vessoissa. Toinen näistä on yleisesti hyväksytty tapa ja en enää ikinä halua tehdä sitä, et se siitä sit.
Mietittiin viikonloppuna useaan otteeseen, et mitä ihmettä me oikein tehtäisiin jos ei soitettais mitään soittimia. Homehduttais varmaan seissaallemme, sillä mäkin oon viettäny viimesen viikon aikana muutaman tunnin sormiani kuluttaen sekä pianon ääressä että käsi viulun kaulalla. Lisäks kitaraa ja tietenkin aina mukana kulkevaa henkistä rytmimunaa on tullut soitetttua.
Voisko olla mitään traagisempaa. Enkä puhu nyt musta vaan noista karkeista.
En toki spycrabbaillu ympäri Ahtialaa lauantai-iltapäivänä eikä tästä ainakaan oo noin neljääkymmentä valokuvaa todisteena. Ei siis niiq tod. Enkä maistanu Angry Birds -energiajuomaa enkä ollu tyhmä eikä mikään näistä tallentunu filmille koska digiaika. Lisätkää tähän yksi (1) itsetyytyväinen ilme.
Jossain välis tuli nälkäki ja sitten wokki.

Ja alimmaisena leffojen jälkeen Hamburilaan näkemys Kapteeni Amerikasta. Patrioottisuus kymppi sata ja Chris Evansin kanavointi ysi miikka koska toinen jalka meni näköjään väärin päin.

Ja nyt tälleen asiast kukkaruukkuun, mut armas veljeni kävi täällä kämppäämässä jonkun parin päivän ajan ja KABOOM mul on uus kone joka esim TOIMII ja kykenee pyörittämään vuoden 2007 videopelejä ja oon ihan et mitä ihmettä mitä on elämä ilman jokatuntista BSOD:ta?
Tätä ei tuu ikävä.

Aloteltiin joskus alkuiltapäivästä, Olli sano et "menee ehk joku pari tuntii jub" ja se sai duunin valmiiks joskus kymmenen aikaan. Omistautumista, tosiaan. Tekasin ittelleni siinä samalla koko ens vuoden lukkarit ja se oli aika muikeeta.
Koska oon niin nero kun oon niin mun duunit oli enimmäkseen ruuvimeisselin pitelyä, näytön tuijottamista ja kahvin juomista. Meinasin kerran saada buutata koneen mut ei nii ei, mun veikka uskaltanu antaa mulle senkään vertaa vastusta, se petturi, se Juudas! 

Mut tää on aivan ihana ja upee, en ala nyt lesoilemaan kaikilla hienouksilla. Tää on nyt niiku mun synttärilahja sekä porukoilta että veikalta. Puoltoista kuukautta etuajas mut mä oon ihan valtavan onnellinen et ihmiset uhraa näin paljon mun vuoksi.

Itkettää oikee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti