tiistai 16. lokakuuta 2012

keep your old and wasted words

Kirjottelin tossa taas äsken.
_________________________________________________________________________

"Entä Intia?"

"Mä en haluu matkustaa Intiaan."

"Mikset?" Lola kierähti yksiön lattialla lojavalla patjalla selältä vatsalleen kuin mikäkin akrobaattitaapero ja otti katsekontaktin seinään nojaavaan Mikkoon.

"Entä jos sanon et se on kallista", Mikko sanoi kiinnittäen jakaen huomionsa tasaisesti keskustelukumppaninsa ja läppärinsä näytön kanssa.

"Googlaa vaikka jotain lentoja, ei ees oo nii kalliita", Lola piti tauon odottaessaan Mikon googlausilmettä. Vaikka sitä ei näkynyt, hän jatkoi selostustaan heltymättömällä innostuksella: "Tiiän jotain tyyppejä, jotka on menny siel maassa ittessään sellasilla tosi uskottavilla reilaus- ja patikointitsydeemeil ympäriinsä ja ottanu hennatatuointeja ja kertonu kaikkee tosi upeeta Intiasta. Oon aina halunnu käydä siellä", Lola sanoi ja painoi päänsä ristittyjen käsiensä varaan.

Mikko sulki läppärinsä kannen ja hieroi silmiään niin, että silmälasit menivät vinksin vonksin.
"Mä en haluu mennä Intiaan, koska mä oon rehellinen", hän lopulta sanoi oiottuaan lasejaan ja katsoessaan Lolaa varsin tiiviisti. Lola heilutteli paljaita varpaitaan muumilakanoiden päällä ennen kuin vastasi: "Mä en tajuu. Enkä ny tarkota sillain, ku en tajunnu Romeossa ja Juliassa kysymystä 'Miks olet Romeo' vaan sen takia etten lukenu seuraavalle riville asti ja huomannu että se lause jatku, vaan silleen etten oikeesti tajuu, että mitä sä ajat takaa tolla."

Mikko naurahti ja koitti koota ajatuksiaan sanoiksi keräämällä rohkeutta parvekkeella kohisevasta kaatosateesta.

"Ajan takaa sitä, että mä en haluu nähä. Intiaa. En haluu nähä niitten ihmisten oloja siellä, koska palaaminen sen jälkeen Suomeen vois olla tosi outoa."

"Missä mielessä se tekee susta rehellisen?"

"Siinä mielessä, että", Mikko kasasi taas itseään oikomalla sukkansa kantaosan oikealla kohdalle ja jatkoi: "se oli ihan äärettömän epärehellistä multa inhimillisenä yksilönä käydä siellä ja nähä se kaikki samalla kun mulla on kaikki se mitä mulla on ja sit mä en tekis sille mitään!"

Tiskikone ilmoitti työnsä päättymisestä piipittelemällä voitokkaan, joskin epävireisen melodian. Tiivisteistä huolimatta sävelkorvavirtapiireihin vuotanut vesi oli tainnut tehdä siitä musiikillisesti hiukan lahjattomamman astiapesukoneen, mutta ruokailuvälineet se kyllä pesi ihan kympillä.

"Esimerkiks se, että meillä on laulava tiskikone. Se on aika outoo, kun ottaa huomioon, että jotkut tyypit Intiassa asuu kymmenen muun heebon kanssa samankokosessa asunnossa mikä me jaetaan kahdestaan." Lola tyrskähti ilottomasti.

"Ja sit mulle tulee huono olo ihmisenä sen takia, kun täällä mun omassa korttelissa mä oon kuitenkin ihan hyvä ihminen. Kohtelen sua hyvin, lajittelen roskat oikein ja tällee näin, mutta samaan aikaan on olemassa vääryyttä, enkä mä tee sille mitään."

"Mikset?"

"Koska mä en viitsi! Ja se nimenomaan onkin se ongelma. En mä voi mennä Intiaan ja nähä köyhyyttä suuressa mittakaavassa ja sanoa olevani hyvä ihminen. Koska en mä ole. Koska mä voisin tehdä köyhyydelle jotain, mutta mä en yksinkertaisesti viitsi, halua tai jaksa."

"Entä jos kyse on ennemminkin siitä", oli Lolan vuoro kasata ajatuksensa: "että sä et pysty siihen. Sulla on ehkä joku este?"

Mikko ja Lola katsoivat toisiaan hetken samalla kun sade pahoinpiteli ikkunaa.

"Niinkun mikä?"

"En mä keksi. Sä ite, sä et pysty siihen ihmisenä, sen sijaan et sä et muka vaan tahtois sitä."

"Toi ajatus pelottaa mua itseasiassa vielä enemmän."

2 kommenttia:

  1. uh ah iha sika hyvä ps. oi miks olet romeo tirsk

    VastaaPoista
  2. oli pakko koska se oli niin hyvä.

    kiitos.

    VastaaPoista