Death Cab For Cutie - Your New Twin Sized Bed
En oo ihan varma et mitä tapahtu mut taisin just viettää viikon Keski-Euroopassa.
Hups.
Juttuhan meni jotenkin niin, että koska mulla asuu sukua Baijerin eteläosassa, niin tuppaudun sinne ajoittain sukuloimaan (köh lomailemaan köh) ja olemaan muutenkin vaan rasittava. Tällä kertaa kuitenkin myös Baijerin lisäksi käväisin Sveitsin puolella parin päivän ajan telmimässä lumessa, koska sellastahan ei Suomesta löydy tai mitään.
Joo ihan kivojahan ne vuoret oli, semmosia mukavia pikku nyppylöitä.
Olin luultavasti hiukan oudohko näky ekana iltana vuorilla ollessani, kun suomalaisen alavan maan korkeaan ilmanpaineeseen tottuneena yksilönä vuoriston ilma aiheutti mulle ihan hirveet tärinät. Kun kuvaan lisättiin vielä kroonisen päänsäryn tuottama nykiminen ja huonosti nukutun elämän jäljiltä tummat silmänaluset, niin olisin varmasti pystynyt esittämään vieroitusoireista kärsivää narkkaria varsin vakuuttavasti.
Ja kun otti huomioon että olin siinä vaiheessa ollut kolme päivää pelaamatta niin mitään esitystä ei tosiaankaan olisi tarvittu.
Tuolla lasketellessa tuli muuten tokaa kertaa mun elämässä vähän sellanen fiilis, että rukoilin vähän niinkun kaikkien uskontojen jumalilta armoa ja elämän staattista jatkumista. Ekaa kertaa koin tämänkaltasia kauhunhetkiä kun mun kaveri Jenna oli ajamassa ekaa kertaa manuaalivaihteisella autolla ja se päätti painella Ahtialaan maailman epätasaisinta maantietä pitkin ykkösvaihteella. Ristinmerkkejä tehtiin siinä vaiheessa takapenkillä ahkerammin kuin katolisessa nunnaluostarissa sunnuntaisin tehdään.
Toblerone koska kuuntelin koko loman ajan kaikensorttisilla bussipysäkeillä ja automatkoilla Cabin Pressurea, mitä selittelen itselleni sillä että se on mainiota harjoitusta englannin kuuntelua ajatellen. Todellisuudessa saan siitä hiukan syyllistä mielihyvää ja ratkiriemukkaita hetkiä, ja joskus myös repeän nauramaan lentokentän tobleronehyllyllä ja ostan heti neljäsataagrammaisen, valkoisen yksilön. Enkä oikeestaan voi syyttää tästä ketään muuta kun itseäni.
Münchenin lentokentällä tuli vastaan puujalkainen yllätys. "Jede Wurst weiß: Sixt ist günstig." Hauska koska weißwurst ja sit niiku wissen... joo-o, ehkä lopetan tän tähän ennen ku joku vielä kuolee kiusallisuuteen.
Ja kävin taas melkeimpä päivittäin katsomassa Wörthseellä tädin talon läheisyydessä sijaitsevan laamafarmin laamaisia asukkeja. Oon aina diggaillu kamelieläimiä, mutta alpakat ja laamat on aina olleet ehdottomasti mun lemppareita. Muistan ikään kuin elävähkösti sen yhen päivän kun ekaa kertaa elämässäni menin alpakkafarmille katsomaan alpakoita. Onnen kyyneliltä ja viboilta ei vältytty aamiaispöydässä mut onneks äiti ei suuttunu vaikka itkinkin sen valmistamien amerikkalaisten pannukakkujen päälle. En voinu syödä niitä loppuun kun niistä tuli niin suolasia :C
En muuten oo ikinä ennen kokenut sanattomuutta samalla tavalla kun sillä hetkellä, kun oltiin 6-vuotiaan serkkutytön kanssa katsomassa laamoja ja erään laamapariskunnan innostuessa lisääntymisestä serkku kysyi: "Raita mitä nuo hassut laamat tekevät?"
En oo ihan varma mitä vastasin siihen paniikinsekaiseen ajatteluun käyttämäni kaksiminuuttisen jälkeen, mutta se saattoi olla jonkinlainen hybridi sanan "Leikkivät", epämääräisen ölähdyksen ja naurunpärskähdyksen välillä. Kiusallisen tilanteen onneksi katkas sirittävät sirkat, niin ei se ollu niin paha kun mitä olis voinu olla.
Kävin muutenkin aika innokkaasti shoppailemassa, koska en tee sitä usein ja nyt sattui olemaan vähän rahaa. Mukaan tarttui sekä pinkit että oranssit farkut ja vaikka en ookkaan ihan varma, että mikä ihmeen aivopieru mulle sattui siellä kaupassa, niin oon ihan tyytyväinen. Oon nyt myös tästedes sitä mieltä, että farkut ei oo kunnon farkut jos niissä ei tuu aforismeja mukana.
Ette ikinä arvaa minkälaisena merkkinä taivaista mä oikein pidin noita kun laitoin housuja päälleni ja sit tuli vaan sellaset valokeilat taivaista ja kuulin sellasta mystistä kuoromusiikkia. Mun mielestä se oli ikäänkuin sellanen jonkinsorttinen vinkvinknudgenudge ja koitin ottaa vinkistä vaarin. Kuoromusiikki = ostopakko.
Kotimatka sujui ihan mukavasti, ja melkeimpä heti Suomeen saavuttuani koin hauskahkon yllätyksen. Mun kanssa Lahteen tuli samalla bussilla hyvä ystäväni Otto, ja me juteltiinkin koko se tunti ja vartti erinäisistä videopeleistä, elämästä ja bussin sisustuksesta. Lopulta alkoi olla peput niin puutuneita sen sisustuksen kasarihengestä, että tylsyyksissämme ruvettiin lukemaan Koiviston auton bussilinjoja ja yksinkertaisesti naurettiin suomalaisten paikkakuntien nimille. Mun top 3 oli ehdottomasti
3. Elämäjärvi
2. Loukku
1. Murhasaari.
Lisäksi löydettiin aimo kasa paikannimiä jotka olis ihan hyvin sopineet mihin tahansa Star Trek -jaksoon. Kyllä mä vielä joku päivä luen Iltalehtiotsikon jossa kauhistellaan klingonien joukkomuuttoa Epaalaan.
Hups.
Juttuhan meni jotenkin niin, että koska mulla asuu sukua Baijerin eteläosassa, niin tuppaudun sinne ajoittain sukuloimaan (köh lomailemaan köh) ja olemaan muutenkin vaan rasittava. Tällä kertaa kuitenkin myös Baijerin lisäksi käväisin Sveitsin puolella parin päivän ajan telmimässä lumessa, koska sellastahan ei Suomesta löydy tai mitään.
Olin luultavasti hiukan oudohko näky ekana iltana vuorilla ollessani, kun suomalaisen alavan maan korkeaan ilmanpaineeseen tottuneena yksilönä vuoriston ilma aiheutti mulle ihan hirveet tärinät. Kun kuvaan lisättiin vielä kroonisen päänsäryn tuottama nykiminen ja huonosti nukutun elämän jäljiltä tummat silmänaluset, niin olisin varmasti pystynyt esittämään vieroitusoireista kärsivää narkkaria varsin vakuuttavasti.
Ja kun otti huomioon että olin siinä vaiheessa ollut kolme päivää pelaamatta niin mitään esitystä ei tosiaankaan olisi tarvittu.
Tuolla lasketellessa tuli muuten tokaa kertaa mun elämässä vähän sellanen fiilis, että rukoilin vähän niinkun kaikkien uskontojen jumalilta armoa ja elämän staattista jatkumista. Ekaa kertaa koin tämänkaltasia kauhunhetkiä kun mun kaveri Jenna oli ajamassa ekaa kertaa manuaalivaihteisella autolla ja se päätti painella Ahtialaan maailman epätasaisinta maantietä pitkin ykkösvaihteella. Ristinmerkkejä tehtiin siinä vaiheessa takapenkillä ahkerammin kuin katolisessa nunnaluostarissa sunnuntaisin tehdään.
Toblerone koska kuuntelin koko loman ajan kaikensorttisilla bussipysäkeillä ja automatkoilla Cabin Pressurea, mitä selittelen itselleni sillä että se on mainiota harjoitusta englannin kuuntelua ajatellen. Todellisuudessa saan siitä hiukan syyllistä mielihyvää ja ratkiriemukkaita hetkiä, ja joskus myös repeän nauramaan lentokentän tobleronehyllyllä ja ostan heti neljäsataagrammaisen, valkoisen yksilön. Enkä oikeestaan voi syyttää tästä ketään muuta kun itseäni.
En muuten oo ikinä ennen kokenut sanattomuutta samalla tavalla kun sillä hetkellä, kun oltiin 6-vuotiaan serkkutytön kanssa katsomassa laamoja ja erään laamapariskunnan innostuessa lisääntymisestä serkku kysyi: "Raita mitä nuo hassut laamat tekevät?"
En oo ihan varma mitä vastasin siihen paniikinsekaiseen ajatteluun käyttämäni kaksiminuuttisen jälkeen, mutta se saattoi olla jonkinlainen hybridi sanan "Leikkivät", epämääräisen ölähdyksen ja naurunpärskähdyksen välillä. Kiusallisen tilanteen onneksi katkas sirittävät sirkat, niin ei se ollu niin paha kun mitä olis voinu olla.
Ette ikinä arvaa minkälaisena merkkinä taivaista mä oikein pidin noita kun laitoin housuja päälleni ja sit tuli vaan sellaset valokeilat taivaista ja kuulin sellasta mystistä kuoromusiikkia. Mun mielestä se oli ikäänkuin sellanen jonkinsorttinen vinkvinknudgenudge ja koitin ottaa vinkistä vaarin. Kuoromusiikki = ostopakko.
Kotimatka sujui ihan mukavasti, ja melkeimpä heti Suomeen saavuttuani koin hauskahkon yllätyksen. Mun kanssa Lahteen tuli samalla bussilla hyvä ystäväni Otto, ja me juteltiinkin koko se tunti ja vartti erinäisistä videopeleistä, elämästä ja bussin sisustuksesta. Lopulta alkoi olla peput niin puutuneita sen sisustuksen kasarihengestä, että tylsyyksissämme ruvettiin lukemaan Koiviston auton bussilinjoja ja yksinkertaisesti naurettiin suomalaisten paikkakuntien nimille. Mun top 3 oli ehdottomasti
3. Elämäjärvi
2. Loukku
1. Murhasaari.
Lisäksi löydettiin aimo kasa paikannimiä jotka olis ihan hyvin sopineet mihin tahansa Star Trek -jaksoon. Kyllä mä vielä joku päivä luen Iltalehtiotsikon jossa kauhistellaan klingonien joukkomuuttoa Epaalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti