i lie awake for hours feeling so synthetic

_{Little Comets - Isles}

Joskus pitää sunnuntai-iltaina sanoa ihan vaan että huhhuh jotta selviäisi seuraavasta viikosta.

Tää viikko oli kyllä tosi jeba, mut oon ollu koko päivän tosi kovissa kivuissa ja sitkeilyhän on tunnetusti väsyttävää. Oon kaikesta huolimatta kuitenkin jaksanut koulussa ja kuntoilun parissa. Mitään muuta en sit ookkaan käytännössä tehnyt. Paitsi kattonu ehkä seittemän leffaa ja laulanu öisin Harryiglyn kans karaokee mut sehän ei oo mitään.

Kuten jo mainitsin, Hartzigga oli täällä katselemassa leffoja ja tykittämässä Eart Wind & Firea mun seuranani. Lauantai-aamua ei oikeestaan olis voinut viettää paremmin kun limsan ja perunapuikkojen kanssa Indiana Jonesia fiilistellessä. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo veto niin poissa ettei varmaan mihinkään muuhun oltais pystytykään.

Zombeja oltiin sen vuoksi että oltiin edellisenä iltana/yönä/varhaisaamuna katottu kyseiset leffat:

• Like Crazy. Koska Anton Yelchin ja Felicity Jones, niin molemmille katsojille oli silmänruokaa tarjolla. Leffa oli aika tylsä ja edestakaisin pomppiva juoni turhautti jopa meidät. Loppu oli hämysempi kun Keiju-Pub maanantaiaamuna.
• The Princess Bride. Mä olin ihan kikseis tän eeppisen tarinan isoista jyrsijäeläimistä ja iso H:kin sitkeili melkein satukirjafiiliksissä mukana. Sitä piti kyllä vähän painostaa innostumaan, mut niiku mä aina sanon, on parempi itkeä ja innostua kun vaan itkeä. Mahtavaa kerrontaa takatukkatyylisessä kasarisielukkuudella.
• Third Star. Benedict Cumberbatchilla on syöpä ja sit se menee chillaa biitsille keskelle Walesia kavereittensa kanssa. Jos käyttäisin sarkasmia niin voisin sanoa että tän ilosemmaks ei leffa mene, mutta kun en niin voin sanoa että itkin yhden miehisen kyyneleen. 
• The Tooth Fairy. En avaa tätä teille enempää koska mua nolottaa jo nyt niin paljon.
• The Mist. Koska mä sain kauhuleffakutinat jo aikasemmassa elokuvassa, niin päädyttiin kattomaan elokuvaversio Stephen Kingin kasarikauhunovellista. Ihan. Mahtava. Oikeesti tosi mielenkiintonen psykologinen kauhuleffa, joka paljastui joksikin ihan muuksi kun mitä odotettiin. Herätti ajatuksia ja jopa keskustelunkaltaisia äännähtelysarjoja.

Koska äipäl on 50-vuotissynttärit ens viikonloppuna niin sain tehtäväks koristella ongintaverhon, josta tuli aika dramaattisen groteski. Mua vähän huolestuttaa laittaa kuvaa tästä tänne, koska mulla on koulussa menossa kuviksen kurssi ja haluisin läpästä sen.
Pointtina koko kuvassa siis on se, että Tohtori on napannut mukaansa Jersey Shoren kruununprinsessan ja mokkalandian prinssin seikkailulle Mystisen Ongintakulttuurin Heteronlilaan Valtakuntaan.

Prinssistä tuli aika vänkä. Sen paita jäi oikeestaan vahingossa valkoseks ja sen hevoselle kelpaisi hammashuolto.

Ikävä kyllä neljällä eri maalilla operoiminen on aika mystistä puuhaa, ja ihonväri loppuikin kesken ennen kun sain Tohtorin valmiiks. Muuten se on kyllä aika veikeen näkönen epeli.

Tähän olis hyvä lopettaa osuvalla puujalakapunchlinella, mutta en oikeestaan osaa väsymykseltäni sanoa muuta kun a) Aika monet suomalaiset karkit on isänmaallisen punaisia b) Meijän pitää ruveta käymään iskän kanssa kaupassa useemmin. Kassatädin ja meiän edellä pakkaavan perheen ilmeet oli näitten eväitten kalorimäärän arvoiset. Moninkertaisesti.