Sondre Lerche - Stupid Memory
Ollut taas yksi mahtava viikonloppu. Olen useaan otteeseen noudattanut Kurt Vonnegutin neuvoa pysähtyä kun tapahtuu jotain kivaa ja ajatellut "Jos tämä ei ole mukavaa niin mikä niin sitten".
Perjantaina veikka tyttökomppiksineen tuli meiän kämpille, ja vietettiin iltaa syöden porkkanaa, katsoen Sherlockia ja saaden satunnaisia naurunpuuskahduksia. Syy perheenkasaantumiseen oli äiskän 50-vuotissynttärit, jotka pidettiin lauantai-iltana. H-ärtzyn kanssa kasailtiin juhlakoristuksia ja kaikkea muuta muikeaa koko päivä, ja juhlimaan päästiin myöhäisiltapäivästä.
Olin tietenkin uuden dirndlin ja saksalaisen kurinalaisen kampauksen kanssa liikkeellä. Viihdytin ihmisiä serkusten ja sisarusten kanssa juhlassa musisoimalla ja händläämällä ongintaa. Huolestuttavaa oli, että kuinka paljon menekkiä onginnalla on keski-ikäisten ihmisten kansoittamissa pippaloissa.
Oltiin Upseerikerholla. Tykkään eniten tosta toisesta alhaalla vasemmalla. Toi jumalallinen valo lisää sellasta auktoriteetin tuntua.
Veigan pasuuna.
Jonka se jätti vartioimatta. Sain siitä jopa puoltoista siedettävän kuuloista ääntä ennen kun se riistettiin multa. Omasta mielestäni soittoni oli varsinkin laadukasta.
Juhlat oli ihan mielettömän hauskat, paikalla oli stand-up -koomikko/taikuri joka piti tunnelman katossa, ja lastenjuhlateemabileet oli ehkä vuosisadan paras idea. Kaikenikäisillä oli muikeen veikeetä enkä usko että paha mieli jäi kellekään.
Loppuillasta päädyttiin Harzzzin ja parin muun kanssa juttelemaan australialaiselle vaihto-oppilaalle, eikä kulttuurieroista keskustelu oo koskaan ollut yhtä vänkää. Aussiaksentit on muutenki nii jeba että olisin mielelläni kuunnellu vaikka kyseinen leidi olis vetänyt parin tunnin monologin lehmien jalostuksesta.
Sen verran on vielä mainittava, että tarjolla oli marianne-juustokakkua kahvilla kostutetulla pohjalla ja hyllyvällä minttukuorutteella. Itkin onnesta kun se oli niin hyvää.
Myöhemmällä suunnattiin meidän kämpille jatkoille lähimpien kavereitten kanssa, ja kotimatkalla taksissa tuli puheeks jostain syystä Lady Gaga. En oo ihan varma että mikä oikosulku täs välissä tapahtui, mutta seuraava asia jonka muista on se että istuin huoneeni lattialla pukeutuneena täksi artistiksi.
En viittiny esiintyä kissoihin pukeutuneena niinkun aluksi oli puhe, eikä puolialastomuuskaan lopulta toteutunut. Päätin sitten, että jos itse olisin menestynyt muusikko niin mä ainakin pukeutuisin paitoihin joissa olis mun oma naama.
Kello oli jo aika paljon ja mä olin syönyt niin paljon sitä jumalattoman hyvää kakkua että saatoinpa hyvinkin olla jonkinsorttisessa itseaiheutetun psykologisessa sokerihumalassa. Veli photobombbas aika laadukkaasti.
Yöllä alettiin sitten laulaa karaokea, ja hävisin taas melkein sadallatuhannella pisteellä veikalle Rihannan Umbrellassa. Ikävää tässä karaokeideassa oli se, että kaikkien muiden vedon loputtua joskus kahentoista maissa veikkaliini alkoi vasta päästä vauhtiin ja jouduttiin Ison H:n kanssa sitkeilemään vielä vähän kantria ja Didoa ennen kun päästiin päättämään ilta jaksolla brittikomediaa ja nukkumaanmenolla pinkin kuoharin hajuisessa huoneessa.
Kaikenkaikkiaan juhlaset oli arvosanaltaan kymppi sata ja meillä oli ikimuistoisen vänkää.
Perjantaina veikka tyttökomppiksineen tuli meiän kämpille, ja vietettiin iltaa syöden porkkanaa, katsoen Sherlockia ja saaden satunnaisia naurunpuuskahduksia. Syy perheenkasaantumiseen oli äiskän 50-vuotissynttärit, jotka pidettiin lauantai-iltana. H-ärtzyn kanssa kasailtiin juhlakoristuksia ja kaikkea muuta muikeaa koko päivä, ja juhlimaan päästiin myöhäisiltapäivästä.
Juhlat oli ihan mielettömän hauskat, paikalla oli stand-up -koomikko/taikuri joka piti tunnelman katossa, ja lastenjuhlateemabileet oli ehkä vuosisadan paras idea. Kaikenikäisillä oli muikeen veikeetä enkä usko että paha mieli jäi kellekään.
Loppuillasta päädyttiin Harzzzin ja parin muun kanssa juttelemaan australialaiselle vaihto-oppilaalle, eikä kulttuurieroista keskustelu oo koskaan ollut yhtä vänkää. Aussiaksentit on muutenki nii jeba että olisin mielelläni kuunnellu vaikka kyseinen leidi olis vetänyt parin tunnin monologin lehmien jalostuksesta.
Sen verran on vielä mainittava, että tarjolla oli marianne-juustokakkua kahvilla kostutetulla pohjalla ja hyllyvällä minttukuorutteella. Itkin onnesta kun se oli niin hyvää.
Myöhemmällä suunnattiin meidän kämpille jatkoille lähimpien kavereitten kanssa, ja kotimatkalla taksissa tuli puheeks jostain syystä Lady Gaga. En oo ihan varma että mikä oikosulku täs välissä tapahtui, mutta seuraava asia jonka muista on se että istuin huoneeni lattialla pukeutuneena täksi artistiksi.
Yöllä alettiin sitten laulaa karaokea, ja hävisin taas melkein sadallatuhannella pisteellä veikalle Rihannan Umbrellassa. Ikävää tässä karaokeideassa oli se, että kaikkien muiden vedon loputtua joskus kahentoista maissa veikkaliini alkoi vasta päästä vauhtiin ja jouduttiin Ison H:n kanssa sitkeilemään vielä vähän kantria ja Didoa ennen kun päästiin päättämään ilta jaksolla brittikomediaa ja nukkumaanmenolla pinkin kuoharin hajuisessa huoneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti