tiistai 9. huhtikuuta 2013

screaming like a banshee

Hullusti duunia! Miksei koskaan oo sillee sopivasti vaan aina liikaa tai liian vähän? Vai onko se satunnainen liian vähän vaan valheellista uskottelua liiallisuuden olemattomuudesa JAA-A. Nyt kuitenkin sopivasti liikaa.
Meiän koulun näytelmän Momon treenejä on joka päivä vähintään neljä tuntia. Esitetään se perjantaina koko koululle ja on vähän jännäpissan paikka. Ei siks ettei osattais vaa siks että tää on ollu yli puol vuotta meiän elämää ja sit vaa kymmenen esitystä ja sit se ois niiku ohi? Eihän semmonen vetele.
Uskomatonta olla niin lahjakkaiden ja elinvoimasten ihmisten ympäröimänä ja tehdä sitä mitä rakastaa. Teatteri uh.
Tein tässä Jessican mulle lahjoittaman Hermanni ystävyyskakun! Se oli herkullinen ottaen huomioon kaiken  sen taikinan aiheuttaneen tuskan määrän. Kelpo Hermanni.

2 kommenttia:

  1. Tää puol vuotta on kyllä menny hirmu nopeesti! Ja hienoja kuvia, hei.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi pojat nyt kyllä tosia puhelet ystävä hyvä, ei oo ikinä hurahtanu aika näin nopeasti. ironiaa edes?

      Poista