Ollu yks parhaimmista viikoista. Ei oo kerenny ajattelemaan ku on pitäny vaa elää sijaisesti näyttämöllä.
Esityksiä ollu joka päivä yhestä kahteen lukuunottamatta keskiviikkoa, joka oliki sitten trippinen kokemus. Mitä on koulu, miten se tehdään? Sosiaaliset normit ja niihin sopeutuminen sen jälkeen ku on tottunu teatteriporukan heittäytymiseen on kuin kaktus hiiren tilalla, tuohon en kättäni pistä vaikka on peli käynnissä.
Onneks tästä saa nauttia tänäänki kahen esityksen verran.
Ulkomaailma on ihan jees mut siel ei oo savukonetta.
Tää hirvitysnenä heittäyty esille pukkarista. No okei myönnän kaivettiin se sieltä syövereistä. Oli siellä muitaki löytöjä mut ne oli enimmäkseen Patrikin päällä. Ei mitää vikaa mut ne oli yhdistelty sellasella tavalla et kääk.
Joraushetki esitysten välissä.
Olin eilen taas ekaa kertaa kuunkiertoihin jossain muualla ku kotona perjantai-iltana ja se oli mukavaa vaihtelua. Ei kuvia koska se oli aika spontaania.
Enkä oo ihan varma mut jossain välissä kääräsin kasaan uuden biisinki. Tässä näkyy siis tosiaan se et olisin voinu enemmänki panostaa esim. sillä et voisin kuvata muulloinki ku yöllä et pianossa vois olla äänet päällä siis täh en oo varma et mikä aivopieru tää taas oli. Kameranjalkaki puuttuu. Eikä kappalekaa oo kauheen kummonen. Mut toisaalta ehkä tää on taas sitä et sit voi tehä tuotantoa johon itte on tyytyväinen sit myöhemmin?
Toivossa on hyvä elää heko heko.
Toivossa on hyvä elää heko heko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti