The Boy Least Likely To - When Life Gives Me Lemons I Make Lemonade
Kysyin just mun työpöydällä olevalta valtiolliselta pallokartalta (oikeesti tää lukee tos Tyynessä meressä en vetässy tätä hatusta) et minne ne kaks vapauden kuukautta meni. Ei se tienny, mut toisaalta se parka luulee edelleenki et Neuvostoliitto on olemassa et ehkä ei olis kannattanu muutenkaa uskoa mihinkää mitä se olis mulle vastannu.
En oo varma et mikä oikosulku tää taas oli mut värjäsin hiukset. Aattelin ehkä sulautuu meiän uhkaavasti ruskautuvaan pensasaitaan. Oikeesti nyt mua vaa alko masentaa ku lehdet alkaa jo putoilla. Siis kamoon. Oikeesti. Yrittäkää edes.
Eikä mun "ei lorttopylly koulut alkaa yhhhg"-mielialaani oo auttanu yhtään se, että sain mun kesän aikana pelatun, eeppisen 100-tuntisen Mass Effect -taipaleeni vihdoinkin päätökseen pari iltaa sitten. Tää tietenkin repi mun sieluni kappaleiksi ja heitteli sen ympäri Linnunrataa ihan kymppi sadalla. Auts.
En muuten tykkää siitä miten kamera on tarkentanu tohon K18-merkintään tollein muikeesti ihan niiku se koittais saada mussa jotain tunnontuskia aikaan. Ei tuu onnistumaan.
Tajuun kyllä että miks kaikki valitti tän pelisarjan loppuratkasusta, mut mulle se kyllä kelpas. Ehkä oon vaan tottunu tyytymään vähään tai ehkä se vähyys oli tässä tapauksessa relatiivista tai tiedä häntä.
Pimeys ja piirakka on olleet suurena apuna nyt lopetetun pelisarjan jättäneen aukon täyttämisessä. Enimmäkseen kyllä piirakka. Söin ton yksin. Taino okei veikka söi siitä ehkä yhen kaheksasosan. Ja sit muruset.
Oon lukenu aamiaisen kanssa sarjakuvia sanomalehtien sijaan koska niissä on ihan samaa tavaraa paitsi et sarjiksissa on vaa hauskemmat punchlinet ja vähemmän masentavat otsikot.
Musta on hauskaa et meillä on sarjiksia jostain kasarilta tähän päivään saakka ku iskä on onnistunu siirtämään innostuksensa nuoremmalle sukupolvelle. Hyvä iskä!!! Hyvin tehty!!!
Veigan mielestä ainut oikee tapa varmistua tasajaosta. Kätevää. Ihan liiankin kätevää mun mielestä.
En oo varma et mikä oikosulku tää taas oli mut värjäsin hiukset. Aattelin ehkä sulautuu meiän uhkaavasti ruskautuvaan pensasaitaan. Oikeesti nyt mua vaa alko masentaa ku lehdet alkaa jo putoilla. Siis kamoon. Oikeesti. Yrittäkää edes.
Eikä mun "ei lorttopylly koulut alkaa yhhhg"-mielialaani oo auttanu yhtään se, että sain mun kesän aikana pelatun, eeppisen 100-tuntisen Mass Effect -taipaleeni vihdoinkin päätökseen pari iltaa sitten. Tää tietenkin repi mun sieluni kappaleiksi ja heitteli sen ympäri Linnunrataa ihan kymppi sadalla. Auts.
En muuten tykkää siitä miten kamera on tarkentanu tohon K18-merkintään tollein muikeesti ihan niiku se koittais saada mussa jotain tunnontuskia aikaan. Ei tuu onnistumaan.
Tajuun kyllä että miks kaikki valitti tän pelisarjan loppuratkasusta, mut mulle se kyllä kelpas. Ehkä oon vaan tottunu tyytymään vähään tai ehkä se vähyys oli tässä tapauksessa relatiivista tai tiedä häntä.
Pimeys ja piirakka on olleet suurena apuna nyt lopetetun pelisarjan jättäneen aukon täyttämisessä. Enimmäkseen kyllä piirakka. Söin ton yksin. Taino okei veikka söi siitä ehkä yhen kaheksasosan. Ja sit muruset.
Oon lukenu aamiaisen kanssa sarjakuvia sanomalehtien sijaan koska niissä on ihan samaa tavaraa paitsi et sarjiksissa on vaa hauskemmat punchlinet ja vähemmän masentavat otsikot.
Musta on hauskaa et meillä on sarjiksia jostain kasarilta tähän päivään saakka ku iskä on onnistunu siirtämään innostuksensa nuoremmalle sukupolvelle. Hyvä iskä!!! Hyvin tehty!!!
Veigan mielestä ainut oikee tapa varmistua tasajaosta. Kätevää. Ihan liiankin kätevää mun mielestä.








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti