lauantai 23. toukokuuta 2015

ei odottele ihmettä ei huutele perään

Olin muotsikan pääsykokeissa kolme päivää. Tein parhaani, joten totta kai harmittaa jos en pääse sisään.

Oon muutenki ottanu sellasen asenteen, etten vietä enää muutenkaa tällasia sataprosenttisia harhailuvuosia koulutuksen suhteen. Haluisin tehä ainaki... jotain. Ajatuksena iha kaunis. En haluu vielä miettiä, että miten se toteutuu todellisuudessa.
 Kevään ja kesän taite on musta tosi kaunis. Oon sanonu aikasemminki, et siinä vaiheessa valo leikkii elämällä. Se on musta ehkä yks parhaista asioista.
 Oon ollu iha pokemon (vaikka se onki sellai nimitys mitä mun kolmikymppinen isoveli käyttää animekoneissa hilluvista kakstoistavuotiaista mut ehkä oon ollu sellanen). Harrastukset kullaki.

Katoin kanssa Black Mirroria ja tykkään tosi paljon.

Imuroin vihdoinkin mun huoneen,

ja oon rakastunu elämään.

_________________________________________


Kävin kattomassa harjotuksen työnimellä "Sankari" menevästä Lahen kaupunginteatterin näytelmästä. Kertoi nuoresta miehestä joka paini inttiin menemisen kanssa ja Yrjö Kallisen elämäntarinan. Jos muistan niin muistutan vielä syksyllä kun tulee ensi-iltaan mutta käykää ihmeessä kattomassa, herätti ajatuksia huumorilla ja satiirilla. Enimmäkseen sodan järjettömyydestä ja yhteiskunnan nuorille miehille asettamasta paineesta suorittaa asepalvelus.

1 kommentti:

  1. Voin kyllä niin samaistua suhun tossa Muotsikka-asiassa: ollaan raadettu monta päivää pääsykokeissa, joten olisi toooosi mahtavaa päästä sisään. On tässä välivuodessa toki omat puolensa, mutta ei niitä kovin montaa jaksa. :-) Pidetään peukut pystyssä meille molemmille! ♥

    VastaaPoista