Elämän monimuotosuutta ei voi ymmärtää ennen ku viettää muutaman sata tuntia päntäten yhtä tiettyä oppiainetta, yhtä ainoota koetta varten ja kaikkien kysellessä, että minkä aineen kirjotat nii reaktio on oksennusrefleksi.
En yritä miellyttää kovin usein ketään, mutta en kyl koita elää silleenkään et mulla olis olo et oon väärä pala palapelissä. En tiiä mitä se tarkottaa mut tiiän miltä se tuntuu.
Koitin yhtenä päivänä epätoivosesti jäljitellä vuosi-sitten-raitaa. Ois voinu onnata jos fledaa ois ollu joku 20 senttiä enemmän ja iho ei ois näyttäny lepraselta perunapellolta. Onneks oon optimisti ja en anna tän kaataa mua. He he he.
Oon aatellu et teen mun kodista niin pelottavan et kaikki varkaat ja pahat henget pysyy poissa. Sellai turvapaikka. Oon kans aatellu jonkinlaista eksoottista vartijaeläintä. Virtahevot on kuulemma vaarallisia.
Yksinasuessa on surullista se, että sisarukset ei käy täällä satunnaisesti.
Tajusin sen vasta nyt.
Oon tosi pahoillani mut mun elämässä ei oo mitää kertomisenarvoista tällä hetkellä. Mä vaan luen sellasista partahepuista jotka kuoli ennen meiän ajanlaskun alkua ja joilla oli enemmän ajatuksia mitä mulla tulee koskaan olemaan ja se aiheuttaa mulle vähä eksahia. Ja vähemmän partasista hepuista, joilla oli silti ajatuksia.
Luen ajatuksista.
Oppiaine ajatuksista
Miten se ei oo jonkun mielestä siistiä?
Eiks ajattelu oo siistiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti