you're better off in bed

Käytän ilmasua "eksistentiaalinen ahdistus" kuvaamaan mun tunnetilaa nykyään enemmän ku "ihan ok" tai "jees", joten lyhennän sen eksah. Fiilis on eksah.

Kirjotin. Lyhyt mut ytimekäs. Meitzi.

_____________________________________________________________________________________

Häntä varoitetiin. Varo mitä luot sillä se jää elämään. Sinä et.

Häntä kävi ahdistamaan. Ja kun häntä ahdisti hän kirjoitti käsivarsiinsa kuulakärkikynillä kunnes muste loppui. Kun käsivarsien iho loppui hän kirjoitti lattialle, jolla istui jalat vedettynä rintaa vasten.

Lattialle kirjoittaminen loppui siinä vaiheessa, kun käsivarret eivät enää ylettäneet kauemmaksi. Sanoista tuli hänen suojakuplansa, kammionsa ja samalla vankilansa maailmalta ja sen pahuudelta. Kaikelta siltä mikä oli hänen oman ikävyytensä aiheuttanut. Kaksiteräiseksi miekaksi se paljastui, sillä sinne hän jäi yksin piiloon ahdistuksensa tykö.

Eräänä kesäiltana hänen äitinsä itki. Ei koska hänen kuulakärkikynällä tuhertamansa parketti olisi ollut pilalla, vaan niiden asioiden vuoksi mitä hän oli kirjoittanut. Hänen kätensä eivät olleet tärisseet yhtään toinen toistaan tavallisempien sanojen muodostaessa karmeita valheita lattialautojen päälle ja musteen imeytyessä eloperäisten säikeiden väleihin.

Eräänä talviyönä hän itki itse. Vastakaiuttomat ajatukset tekivät hänen ahdistuneeksi ja tuhertelu alkoi taas, eikä loppunut ennen mustetta.

Lääkärit sanoivat sitä muita kauheuksia paremmaksi. Juttelukaan ei saanut mitään "asiaakkaaksi" potilaan sijasta nimitetystä kärsivästä yksilöstä irti. Annettiin epämääräinen, toimenpiteetön diagnoosi pitämään ylempi taho tyytyväisenä. Yhteiskunnaksi sitä asiasta tietämättömät sanoisivat. Tosiassa se hän oli itse. Tyytyväinen.

Eräänä kevätiltapäivänä hänen isänsä itki. Hän oli tehnyt sen taas. Pahemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen. Jälki oli nopean ja impulsiivisen sijasta hidasta ja harkittua. Sanat olivat muuttuneet. Hän oli kasvanut.

Eräänä syysaamuna kukaan ei itkenyt. Kaikkien odotettiin itkevän. Kuten hänen ajatusmaailmansa oli muokannut hänen sanansa, sanat olivat muuttuneet ajatusmaailmaksi. Maailmaksi.

Jäljellä hänestä olivat vain sanat täynnä häntä eikä mitään muuta.