passing through unconscious states

Dodih, ja sainpahan tästä nyt samalla rykäisyllä tehtyä tänne itseäni lähestulkoon tyydyttävän ulkoasun. Syy tällaiseen säädyttömään ylhäällä kukkumiseen on huomiselle langennut vapaapäivä, joka johtuu koeviikosta. Olen niitä onnellisia joilla ei tällä kertaa ole huimia määriä lukuaineiden kokeita tiedossa. Ainut joka oikeastaan vähääkään hirvittää on pitkän matikan kakkoskurssin koe, ja uskoisin selviäväni siitäkin ihan kunnialla.

Tässä osittain kaamoksen ja osittain internet-yhteyden aiheuttamassa unettomuuspuuskauksen vallassa oon katellut vähän noita 6-kielisiä Viper sähköviuluja. Kävin viikonloppuna Plutonium 74:n keikan lisäksi katsomassa Studio Pasilassa musikaalin Striking 12, jossa yhdellä esiintyjistä oli kyseinen vikeli. Mitäs muuta siinä olisi voinut tehdä kuin iskeä silmänsä tuohon jumalaiseen soittopeliin ja alkaa heti haaveilla samanmoisesta.

Hienoahan siinä ei ole pelkästään useat erilaiset soundit tai viulun hartialla pysymistä helpottava tuki, vaan se että siinä tosiaankin on ne kaksi ylimääräistä bassokieltä, C ja F. Omaan korvaani alttoviulun sointi on aina ollut äärimmäisen mielyttävä, mutta en ihan innoissani heittäisi viulun näteillä diskanttikielillä vesilintuakaan. Tollanen 6-kielinen hybridi siis on mun mielestä enemmän kuin napakymppi. Mutta se siitä hifistelystä.

Tosiaan kuten aikaisemmin mainitsin, kävin kattomassa sen Striking 12 -esityksen Helsingissä. Mieletön show näyttelijöitä ja puoltoista tuntia hujahti ohitse nopeammin kuin steroideja käyttävä pikajuoksija antidopingtoimikunnan edustajan nähdessään. Petrus Kähkönen veti ehkä parhaiten, vaikka en sitä heti tunnistanutkaan sen jälkeen kun olin nähnyt kyseisen herran viimeksi lahden RENTissä mustat kajaalit naamassa :---D. Esitys menee enää pari viikkoa, mutta tosiaan suosittelen jos vaan mitenkään teitä hotsittaisi.
Tähän loppuun tungen vielä välttämättömän kuvan bloggaajasta itsestään. Fleda on rehahtanut eikä hymyä voi tietenkään kameralle näyttää.

Meikä tästä kiittää ja kuittaa, huikkasee vielä yhet glögsyt ja kuuntelee Death Cab for Cutien levyn loppuun ennen uutta nukkumaanmenoyritystä.

Ja muistakaahan ihmiset pitää hauskaa sivistyneissä rajoissa.